huomiseksi luvattiin myrsky , min valvoin koko matkan
istuin ylh ll ja mietin mit siell tekisin
aamu seitsem n, ei min n vuonna
ei viikon p iv n , ei miss n kuussa
vilja m t nee pelloille kun on ajateltava tekojaan
linnut mustina varjoina nousevat syksytaivaalle
ja vuoteessa on ruumis, se on viel l mmin
mutta kuinka monta vuotta, kuinka monta kuukautta

y ll kuulen kellojen soivan
t ss tyhj ss talossa
n en unta suuresta parantajasta
toivon sinun nukkuvan

sin kesyt t kylpyhuoneessa nelj mustaa lintua
ne on avuttomia, rumia, paholaisen petoja
kaikki t m kuolema menee tekojemme edelle
kirjottaa uudemman runouden, lausuu neti viimeiset sanat
ja vaikka on kev t, tuuli repii silmut puista
nauraa koivukujalla rakastetun nell
"olet ainoa johon luotin niin ett saatoin petty "
nyt pid t n t t itkua kunnes siihen tukehdun

ja maa on kevyt k yd , lumivalkoinen